Ensimmäinen puuska: Tiina

Myrskyn merkit -hanke potkaistiin virallisesti käyntiin täällä Ilmatieteen laitoksella – kuinka ollakaan, teeman mukaisesti hyvin myrskyisessä säässä. En itse ole meteorologi, mutta vietän lähes kaikki työtuntini meteorologien ympäröimänä. Olenkin huomannut, että maijameikäläiset ja meteorologit puhuvat säästä – ja myrskyistä – hieman eri kielellä. Vai kuinka moni tietää, mikä on kohokonvektio tai CAPE-indeksi? Entä mitä tarkoittaa supersolu tai konvergenssivyöhyke?

Vaikka sää ei olisikaan ammatti, myrskyt saavat meistä useimmissa aikaan reaktion. Myrskyt pelottavat ja kiinnostavat. Niihin liittyy vahvoja tunnetiloja ja mullistavia kokemuksia. Ukkosta pelkäävä pakenee komeroon rajuilman lähestyessä, kun taas myrskybongari kaivaa esiin kameran ja lähtee jahtiin. Viranomaiset reagoivat varoittamalla uhkaavasta säästä, kovista rajuilmoista ja myrskyistä – ja aivan syystä, sillä nämä sääilmiöt ovat vaarallisia jopa Suomen mittakaavassa.

Tutkimuksessa nuo ihmistä suuremmat, riepottelevat ja ravistelevat ilmiöt pelkistyvät numeroiksi, aikasarjoiksi ja kartalle piirretyiksi väriläiskiksi. Viileän analyyttisesti tarkastelluiksi painekentiksi, konvektiivisiksi järjestelmiksi ja vaikutuslaskelmiksi. Siinä muodossa, tietokoneen ruudulta katsottuna niiden uhkaavuus laantuu huomattavasti.

Luston ihmisiltä keräämät myrskykokemukset tuovat toisenlaisen näkökulman asiaan. Ihmisten kertomuksissa myrskyt heittävät ihmisen koko elämän mullin mallin, rajuilman hiipii päälle aivan yllättäen ja puita kaatuu kuin tykistökeskityksessä. Myrsky repii, riuhtoo, piiskaa ja murskaa. Myrskypuuskista ja salamoista tulee aktiivisia olioita. Meteorologisesta näkökulmasta katsottuna tavanomainen myrsky tai rajuilma on voinut sitä paikan päällä seuranneelle olla tuhoisa tai äärimmäisen mieleenpainuva kokemus. Hankkeen eri näkökulmien välinen hedelmällisyys siis tiivistyi varsin hyvin jo ensimmäisen tapaamisen aikana.

Ensimmäinen puuska, 11.1.2017: Ilmatiede, Ilmatieteen laitos

Tiina Ervasti