Aivomyrsky

Aivomyrsky toteutettiin Lustossa ja Punkaharjulla 24.–26.5.2016. Tavoitteena oli saada toimijoiden intentiot ja intressit kohtaamaan ja suunnitella myrskylle yksityiskohtaisempi luonne, reitti ja ajoitus.

Yhdeksän kuvataiteen, valokuvauksen, teknologian, myrskybongauksen, kulttuurintutkimuksen, viestinnän ja meteorologian edustajaa kokoontui kolmeksi päiväksi tutustumaan toisiinsa ja toistensa tekemisen prosesseihin, ideoimaan yhdessä, pohtimaan kunkin luovien prosessien eroja ja yhtäläisyyksiä. Teatteritaiteilijan otimme mukaan etäyhteyksin.

Ensimmäisenä päivänä esittäydyimme ja kerroimme suhteestamme myrskyihin ja niiden kokemiseen. Tutustuimme erityisesti kulttuurihistoriallisen museon esittämistapoihin ja kieleen, aineistoihin, muotoon ja sisältöön. Illalla ideoimme nuotion äärellä jo yleisellä tasolla myrskyihin liittyvää tekemistä, kertasimme alustavia lupauksia ja asettamiamme tavoitteita ja kävimme läpi hankkeemme kehittämistoiveita. Puhuimme paljon taiteen, luonnontieteen ja kulttuurintutkimuksen tavoista, samanlaisista ja erilaisista tavoitteista, luovuudesta, aitoudesta, totuudesta ja vapaudesta.

Toisen päivän vietimme harjun laella. Vastasimme meille asetettuihin kysymyksiin taiteellisen laadun syventämisestä, taiteen yleisöpohjan laajentamisesta, tuotantorakenteiden uudistamisesta, rahoituspohjasta jatkossa ja tavoitteista pitkällä aikavälillä. Määrittelimme tarkemmin tematiikan ja näkökulman. Keräsimme yhteen tutkimusaineistot. Pohdimme erityisen paljon työskentelytapaa – ja teimme sen konseptoimisesta ja tekemisen prosessista yhden koko hankkeen keskeisistä tavoitteista. Sen jälkeen hankkeen tuotokset ja ulostulot alkoivat jo hahmottua kuin itsestään. Savusaunaan mennessä meillä oli jo paljon kasassa: myrskyn merkit näkyvillä, suunta selvä, voimakkuus kasvamassa.

Harjun laella työskenneltiin auringonpaisteessa, myrsky oli läsnä vain tietokoneen näytön tutka-animaatiossa.

Kolmantena päivänä kirjoitimme tarkemmin. Sovimme hankesuunnitelman hiomisen yksityiskohdista ja työnjaosta. Laadimme budjetin ja kävimme läpi aikataulun. Keskustelun aikana syntyi vielä uusia innostavia ideoita. Vakuutuimme siitä, että juuri tällä kokoonpanolla hankkeessa on käytettävissään valtava määrä eri alojen asiantuntemusta ja verkostoja. Lopuksi harjoittelimme ukkoskyykkyä – asentoa, johon kannattaa mennä, jos kohtaa rajuilman avoimessa maastossa.

Myrskyn merkit jättää jälkeensä myrskykonseptin, joka tarkoittaa pysyviä uusia kombinaatioita, rajoja ylittäviä toimenkuvia ja uusia työtehtäviä. Taide löytää keinoja käyttää luonnontieteen ja kulttuurintutkimuksen aineistoja ja esittää niiden abstrakteja aiheita jatkossakin. Luonnontiede ja kulttuurintutkimus kiinnostuvat taiteen tulkinnoista ja esittämistavoista. Yhteistyö on aiempaa monimuotoisempaa; taide- ja kulttuurihistoriallisten museoiden raja hälvenee. Taiteesta tulee ilmaisun keino myös muille kuin perinteisille taiteen toimijoille ja merkityksellistä myös muille kuin perinteisille taideyleisöille. Taide vaikuttaa muuallakin kuin taidemuseoissa ja gallerioissa. Taide on rajojen ylittäjä ja kategorioiden yhdistäjä. Myrskykonsepti on uusi toimintatapa ja -kulttuuri, jossa eri alojen metodit, aineistot ja yleisöt sekoittuvat.

Myrskyn merkit -hankkeen verkkokanava