Ensimmäinen Puuska: Juuso

En koskaan tiedä, mitä näistä kokoontumisista jää käteen. Olen tottunut tekemään teoksia tiiviillä aikataululla, jossa jotain konkreettista syntyy parin kuukauden varoitusajalla. Nyt tähtäin on kaukana parin vuoden päässä ja se tuntuu sekä hyvältä, että kamalalta. Päässä kuplii ideoita, mutta niitä on vaikea edistää, kun olen tottunut tiukkoihin aikatauluihin. Toisaalta on ihastuttavaa, että aivoilla on aikaa miettiä näitä teemoja rennosti, ilman välitöntä tavoitehakuisuutta.

Minä en ole ihminen, joka liikkuisi luonnossa paljon. Olen hyvin urbaani olento, joka nauttii mukavuuksista, joita moderni maailma tarjoaa meille. Viime syksynä olimme ystäväporukalla mökillä Rauli-syysmyrskyn aikaan ja vaikka me emme kokeneet turvallisen ja lämpimän mökin sisällä muuta kuin reilun 24 tuntia sähkökatkoa, ajatukset laukkasivat aivan eri tavalla sateen ja tuulen piiskatessa seiniä. Puhuimme kynttilän valossa paljon siitä, millaista olisi ollut joutua pärjäämään moisessa säässä ulkona. Olin kiusallisen tietoinen, kuinka vähän minulla on valmiuksia luonnon armoilla pärjäämiseen.

Tammikuun Puuska-tapaamisessa tuo syksyinen kokemus antoi hiukan perspektiiviä, kun kuuntelimme ihmisten myrskykuvauksia. Ihmisten kokemusten primitiivisyys myrskyjen keskellä oli paljastavaa. Me pystymme suurimman osan aikaa erottamaan itsemme niin usein tällaisista tilanteista ja tunteista, koska meillä on kontrolli tai vähintään sen illuusio valtavasta osasta ympäristöämme. Kun myrsky repii rakentamamme maailman uuteen muotoon, on ihmisen helpompi muistaa pienuutensa. Mutta pelon ja haavoittuvaisuuden rinnalla ovat myös yhteisöllisyys ja empatia.
Me emme voi (ainakaan vielä pitkään aikaan) kontrolloida säätä, joten seuraavaksi paras ratkaisu on sen ennustaminen. Ilmatieteenlaitoksen mittauskalusto, tutkijat, teknikot ja tiedottajat ovat vaikuttavia. Me yritämme taistella kaaosta vastaan luomalla meitä palvelevaa järjestystä jokaiseen väliin jossa se on mitenkään mahdollista.

Kamppailu tuota ulkoista, alkukantaista luonnonjärjestystä vastaan heijastelee myös sisäisiä prosesseja, joita me läpikäymme ja yritämme kontrolloida. Omat ja läheisten kamppailut mielenterveytensä kanssa ovat monella tavalla verrattavia säähän. Meidän ymmärryksemme ei ole toistaiseksi tuonut meille kontrollia kumpaankaan. Me olemme aivomme. Me olemme osa ympäristöämme. Me pyrimme ymmärtämään näitä kenttiä ja luomaan meitä palvelevaa järjestystä mahdollisuuksien mukaan.

En tiedä, mitä hauskaa tai nokkelaa näistä teemoista tai kimpoilevista ajatuksista pidemmän päälle rakentuu, mutta nuo ovat tällä hetkellä jonkinlaisia paikkoja aloittaa työskentely. Lähtökohdat joista rakennan huumoria eivät juuri koskaan ole itsessään mitenkään erityisen hauskoja. Onneksi näillä ei olekaan kiire. On mukavaa, että tässä kohtaa saa vain pallotella ideoita, joiden tarkempi fokus löytyy pala kerrallaan, kun projektin deadlinet alkavat lähestyä.

Ensimmäinen puuska, 11.1.2017: Ilmatiede, Ilmatieteen laitos

Juuso Kekkonen