Toinen puuska: Tiina

Miten suomalaiset hahmottivat ympäröivää maailmaa ennen kuin tiede ja havainnot tulivat kuvioihin? Mielestäni toisen myrskypuuskan ydin tiivistyi tämän kysymyksen ympärille. Nykyään ilmiöitä voidaan selittää objektiivisen tutkimuksen ja pitkien havaintosarjojen avulla. Dataa on runsaasti tarjolla ja usein kiistely keskittyykin sen tulkintoihin tai siinä oleviin puutteisiin. Faktoja oli kuitenkin myös ennen tätä, vaikka niiden muoto erosikin nykyisestä. Kuten myrskypuuskassamme luennoinut dosentti Risto Pulkkinen totesi: kansanusko oli vahva asia. Taloissa uskottiin asuvan kotitonttu, eikä sitä kukaan kyseenalaistanut. Se oli fakta.

Ajatustapa kuului sen ajan maailmankuvaan ja tapaan ymmärtää ympäröivää maailmaa. Nykyään kaikki mitä ei voida konkreettisesti havainnoin todistaa on vähintäänkin epäilyttävää. Ja vaikka joku kirjaisikin ylös havaintonsa kodissaan asustelevasta tontusta, se tuskin riittäisi päteväksi aineistoksi kotitonttujen olemassaolosta.

Modernissa yhteiskunnassa luonto ja luontokappaleet eivät enää olleet yli- tai edes tasavertainen kumppani vaan kokoelma erilaisia persoonattomia resursseja. Ennen kuin tiede astui kehiin, luontoa yritettiin hallita (sen ajan ihmiset ehkä itsevarmasti jättäisivät sanan ”yrittää” pois) usein magian keinoin. Koska sää vaikuttaa kaikkeen tekemiseemme, se kiinnosti ihmisiä jo ennen kuin meteorologiaa oli olemassakaan. Suomen kirjallisuuden seuran arkistot pitivätkin sisällään mielenkiintoista aineistoa siitä, millaisia säähän ja luonnonilmiöihin, kuten ukkoseen, liittyviä uskomuksia kansalla oli. Loppiaisen vastainen kirkas ja tähtinen yö kertoi hyvästä marjavuodesta, viheltämällä tai köyteen solmuja sitomalla taas saattoi vaikuttaa lähestyvään ukonilmaan.

Toinen puuska 17.5.2017: Kulttuuri, Suomen kirjallisuuden seura

Tiina Ervasti