Aihearkisto: Puuska I

Ensimmäinen puuska: Tiina

Myrskyn merkit -hanke potkaistiin virallisesti käyntiin täällä Ilmatieteen laitoksella – kuinka ollakaan, teeman mukaisesti hyvin myrskyisessä säässä. En itse ole meteorologi, mutta vietän lähes kaikki työtuntini meteorologien ympäröimänä. Olenkin huomannut, että maijameikäläiset ja meteorologit puhuvat säästä – ja myrskyistä – hieman eri kielellä. Vai kuinka moni tietää, mikä on kohokonvektio tai CAPE-indeksi? Entä mitä tarkoittaa supersolu tai konvergenssivyöhyke?

Vaikka sää ei olisikaan ammatti, myrskyt saavat meistä useimmissa aikaan reaktion. Myrskyt pelottavat ja kiinnostavat. Niihin liittyy vahvoja tunnetiloja ja mullistavia kokemuksia. Ukkosta pelkäävä pakenee komeroon rajuilman lähestyessä, kun taas myrskybongari kaivaa esiin kameran ja lähtee jahtiin. Viranomaiset reagoivat varoittamalla uhkaavasta säästä, kovista rajuilmoista ja myrskyistä – ja aivan syystä, sillä nämä sääilmiöt ovat vaarallisia jopa Suomen mittakaavassa.

Tutkimuksessa nuo ihmistä suuremmat, riepottelevat ja ravistelevat ilmiöt pelkistyvät numeroiksi, aikasarjoiksi ja kartalle piirretyiksi väriläiskiksi. Viileän analyyttisesti tarkastelluiksi painekentiksi, konvektiivisiksi järjestelmiksi ja vaikutuslaskelmiksi. Siinä muodossa, tietokoneen ruudulta katsottuna niiden uhkaavuus laantuu huomattavasti.

Luston ihmisiltä keräämät myrskykokemukset tuovat toisenlaisen näkökulman asiaan. Ihmisten kertomuksissa myrskyt heittävät ihmisen koko elämän mullin mallin, rajuilman hiipii päälle aivan yllättäen ja puita kaatuu kuin tykistökeskityksessä. Myrsky repii, riuhtoo, piiskaa ja murskaa. Myrskypuuskista ja salamoista tulee aktiivisia olioita. Meteorologisesta näkökulmasta katsottuna tavanomainen myrsky tai rajuilma on voinut sitä paikan päällä seuranneelle olla tuhoisa tai äärimmäisen mieleenpainuva kokemus. Hankkeen eri näkökulmien välinen hedelmällisyys siis tiivistyi varsin hyvin jo ensimmäisen tapaamisen aikana.

Ensimmäinen puuska, 11.1.2017: Ilmatiede, Ilmatieteen laitos

Tiina Ervasti

Ensimmäinen puuska: Leena

Ensimmäinen puuska, koko hankeryhmä koolla vahvistettuna meteorologi Ari-Juhani Punkalla ja yksikön päällikkö Hilppa Gregowilla Ilmatieteen laitoksella Kumpulassa. – ”Mitkä fiilikset?” Taneli: – ”Tyyntä myrskyn edellä.” Kukaan ei oikein tiedä, mitä tuleman pitää.

Aloitamme lukemalla SKS:n ja Luston keräämiä muistitietokuvauksia pateettisimmasta päästä: ”Pelkäsimme, että myrsky heittäisi meidät veteen kun laskeuduimme alas. Pieni tila oli täynnä pelokkaita ihmisiä. ”Isä, hukummeko me?” lapset itkivät. Joku nainen kirkui hysteerisesti. Ikkunasta näin miten alus kieppui, kuin olisimme olleet hornankattilassa.” Ari-Juhani tarttuu muisteluksiin: ”Tuona Asta-myrskyn yönä 2010 olin itse töissä, voisin kirjoittaa siitä kuvauksen.” Asta liikkui 100 kilometriä tunnissa, se oli ehkä nopein myrsky, myrskyjen raskaan sarjan mestari.

Ari-Juhani puhuu luonnon pesuohjelmista. Syöksyvirtaus on ukkospilvestä maahan laskeutuva ja maata pitkin levittäytyvä kylmän ilman purske. On myös syöksyvirtausparvia. Trombit ovat samoja kuin tornadot.

Siirrymme laitoksen ylempiin kerroksiin. Sanastoa tulee loputtomasti lisää. Pyranometri, pyrheliometri, pyrgeometri. Aurinkofotometri, Pandora spektrometri, Ilmari Awos. Scintilometri. Spektroradiometri. Mikä on ilmakehän optinen paksuus? Paljonko on gamma- ja beetasäteilyä? Mikä on ilmankosteus, ilmanpaine ja pilvenkorkeus? Ilman taitekertoimet? Otsonikerros? Kasvihuonekaasut?

Ilmatieteen laitoksen katolla tuulee navakasti, lähes myrskyisästi. Näkymä yli kaupungin on hyinen. Sitä mittaavat luotettavasti myös silmät, posket ja nenänpää. Mittaustulokset muuttuvat kokemukseksi pienestä talvimyrskystä. Palelee. Hytisyttää. Tärisyttää. Tekee mieli sisälle suojaan ajattelemaan myrskyjä ja sitä, että joku valvoo säätilojamme täällä 24/7.

”Yleensä puuskat ovat alle 15 metriä sekunnissa.” Tämä oli paljon enemmän.

Ensimmäinen puuska, 11.1.2017: Ilmatiede, Ilmatieteen laitos

Leena Paaskoski

Ensimmäinen Puuska: Juuso

En koskaan tiedä, mitä näistä kokoontumisista jää käteen. Olen tottunut tekemään teoksia tiiviillä aikataululla, jossa jotain konkreettista syntyy parin kuukauden varoitusajalla. Nyt tähtäin on kaukana parin vuoden päässä ja se tuntuu sekä hyvältä, että kamalalta. Päässä kuplii ideoita, mutta niitä on vaikea edistää, kun olen tottunut tiukkoihin aikatauluihin. Toisaalta on ihastuttavaa, että aivoilla on aikaa miettiä näitä teemoja rennosti, ilman välitöntä tavoitehakuisuutta.

Minä en ole ihminen, joka liikkuisi luonnossa paljon. Olen hyvin urbaani olento, joka nauttii mukavuuksista, joita moderni maailma tarjoaa meille. Viime syksynä olimme ystäväporukalla mökillä Rauli-syysmyrskyn aikaan ja vaikka me emme kokeneet turvallisen ja lämpimän mökin sisällä muuta kuin reilun 24 tuntia sähkökatkoa, ajatukset laukkasivat aivan eri tavalla sateen ja tuulen piiskatessa seiniä. Puhuimme kynttilän valossa paljon siitä, millaista olisi ollut joutua pärjäämään moisessa säässä ulkona. Olin kiusallisen tietoinen, kuinka vähän minulla on valmiuksia luonnon armoilla pärjäämiseen.

Tammikuun Puuska-tapaamisessa tuo syksyinen kokemus antoi hiukan perspektiiviä, kun kuuntelimme ihmisten myrskykuvauksia. Ihmisten kokemusten primitiivisyys myrskyjen keskellä oli paljastavaa. Me pystymme suurimman osan aikaa erottamaan itsemme niin usein tällaisista tilanteista ja tunteista, koska meillä on kontrolli tai vähintään sen illuusio valtavasta osasta ympäristöämme. Kun myrsky repii rakentamamme maailman uuteen muotoon, on ihmisen helpompi muistaa pienuutensa. Mutta pelon ja haavoittuvaisuuden rinnalla ovat myös yhteisöllisyys ja empatia.
Me emme voi (ainakaan vielä pitkään aikaan) kontrolloida säätä, joten seuraavaksi paras ratkaisu on sen ennustaminen. Ilmatieteenlaitoksen mittauskalusto, tutkijat, teknikot ja tiedottajat ovat vaikuttavia. Me yritämme taistella kaaosta vastaan luomalla meitä palvelevaa järjestystä jokaiseen väliin jossa se on mitenkään mahdollista.

Kamppailu tuota ulkoista, alkukantaista luonnonjärjestystä vastaan heijastelee myös sisäisiä prosesseja, joita me läpikäymme ja yritämme kontrolloida. Omat ja läheisten kamppailut mielenterveytensä kanssa ovat monella tavalla verrattavia säähän. Meidän ymmärryksemme ei ole toistaiseksi tuonut meille kontrollia kumpaankaan. Me olemme aivomme. Me olemme osa ympäristöämme. Me pyrimme ymmärtämään näitä kenttiä ja luomaan meitä palvelevaa järjestystä mahdollisuuksien mukaan.

En tiedä, mitä hauskaa tai nokkelaa näistä teemoista tai kimpoilevista ajatuksista pidemmän päälle rakentuu, mutta nuo ovat tällä hetkellä jonkinlaisia paikkoja aloittaa työskentely. Lähtökohdat joista rakennan huumoria eivät juuri koskaan ole itsessään mitenkään erityisen hauskoja. Onneksi näillä ei olekaan kiire. On mukavaa, että tässä kohtaa saa vain pallotella ideoita, joiden tarkempi fokus löytyy pala kerrallaan, kun projektin deadlinet alkavat lähestyä.

Ensimmäinen puuska, 11.1.2017: Ilmatiede, Ilmatieteen laitos

Juuso Kekkonen

Ensimmäinen puuska: Reetta

Puuska: äkillinen, nopeasti ohimenevä mielentila tai tunne sekä sellaisen aiheuttama hetkellinen toiminta. Siivouspuuska. Hellyyden-, itkun-, naurun-, vihan- tai raivonpuuska. Kädet puuskassa. Puuska: ohimenevä ruumiillinen tila, kohtaus. Yskänpuuska. Puuska: äkillinen, lyhytkestoinen voimakas tuulenvirtaus. Tuulenpuuska. Myrskypuuska. Ukkospuuska. Puuskarintama.

Me Myrskyn merkit -hankkeen työryhmään kuuluvat aiomme törmätä kahden vuoden ajan puuskittain toistemme tekemisen tapoihin, myrskyaineistoihin ja -tulkintoihin. Ensimmäinen puuskamme oli 11.1.2017 Ilmatieteen laitoksella.

On tammikuinen varhainen aamu, kun lähden kollegan kanssa kohti Helsinkiä. Junamatkalla käymme läpi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon tallennettuja myrskykokemuksia. Suuria tunteita, vahvoja kielikuvia, dramatiikkaa, metaforia. ”Myrskyn muistan, yksityiskohtia myöten. Kuulen vieläkin kaatuvien puiden ryskeen ja haistan tuoreen, rikkoutuneen puun tuoksun. Kun kahvipöydissä innostutaan kertomaan ukkoskokemuksia, kuuntelen myötätuntoisesti ja mietin hetken, lyönkö ässän pöytään. Ja aina kun tulee uusia myrskyjä, Astoja, Maureja, Tapaneja ja Valioita, jotenkin terästäydyn. Tiedän mistä puhutaan, sillä olen ollut siellä, myrskyn silmässä.” Minäkin liikutun. Myrskyjen kokeminen ja muistaminen vertautuu elämän koviin kokemuksiin ja siihen, miten ne muistetaan. Myrsky, oma tai läheisen äkillinen sairastuminen, onnettomuus, läheisen yllättävä menettäminen. Ne tulevat kauheina järkytyksinä, tapahtumien vyörynä, mullistavat sen hetkisen elämän, jäävät mieleen pikkutarkasti pienintä yksityiskohtaa myöten, minuutti minuutilta.

Helsinki. Sopivasti Kumpulassa on vastassa navakka tuuli, joka päivän aikana äityy merellä myrskylukemiin asti. Nyt se alkaa, Myrskyn merkit -hanke. Tiedämmekö, mitä olemme tekemässä? Jännitystä ilmassa, ensimmäinen puuskamme. Kokoustilanamme on Tellus. Janne dokumentoi valo- ja videokuvaamalla. Tutustuminen ilmatieteen laitoksen dataan ja mittauslaitteistoihin, ilmatieteen myrskynäkökulmaan. Kovaa tieteellistä faktaa? Ensin kuitenkin esittelemme myös muille ihmisten myrskykokemuksia, luemme näytteitä ääneen. Ari-Juhani nimeää tieteellisesti ihmisten kertomuksissaan dramaattisesti kuvailemia luonnonilmiöitä. ”Synkällä taivaalla lähestyi meitä hitaasti pyörivä, useiden satojen kilometrien korkuinen vaaleanharmaa pilvivalli, pituutta sillä oli ehkä parikymmentä kilometriä. En ollut nähnyt tuollaista ilmiötä taivaalla koskaan”. Vyörypilvihän se. Erään tarinan erittäin personoitu myrsky voisi sopia hyvin taiteilija Moisanderin Veikon luonnekuvaukseksi? Ari-Juhani kertoo myrskyesitelmässään ukkospilven reseptin. Tarvitaan runsaasti kosteutta alimmassa kilometrissä, siihen lisätään kylmää ilmaa ylhäällä (5-10 km) verrattuna lämpimään ilmaan alhaalla ja keitos viimeistellään nousevalla ilmavirtauksella. Vaarallisen ukkospilven reseptissä on lisäainesosana voimakas ilmavirtaus 1-6 km korkeudella. Asta-myrsky heinäkuun lopulta 2010 on muistitietoaineistossa kuvattu monesta eri näkökulmasta, ja nyt saamme Astan muotokuvaan mukaan sääpäivystäjän näkökulman. Myös Ari-Juhanille Asta on ollut mieleenpainuva ja dramaattinen. Tämän ilmatieteilijän luontosuhde ilmenee myrskyjen kokemisena, havainnoimisena ja dokumentoimisena luonnossa – myrskybongauksena. Aika intohimoinen suhde sääilmiöön, ei yksinomaan tieteellistä analyysia.

Pääsemme tutustumaan vielä sääpäivystyksen toimintaan ja saamme opastetun kierroksen Ilmatieteen laitoksen katolla sijaitseviin mittauslaitteisiin. Katolla tuulee melkoisesti. On innostunut olo.

Ensimmäinen puuska, 11.1.2017: Ilmatiede, Ilmatieteen laitos

Reetta Karhunkorva