Aihearkisto: Puuska III

Kolmas puuska: Tiina

Muistan erään kollegani kuvailleen tutkijan työtä niin, että se vaatii pitkäjänteisyyttä, järjestelmällisyyttä mutta myös luovuutta, että keksii esittää oikeat tutkimuskysymykset.

Tuo kuvaus nousi mieleeni Myrskyn merkit -hankkeen kolmannessa puuskatapaamisessa, kun taiteilija Antti Laitinen kertoi taideteoksistaan ja työtavoistaan. Usein teoksen tarina tuntui alkavan kysymyksestä. Voisiko suomalaiseen järveen istuttaa jäävuoren? Pystyykö metsän lajittelemaan osiin? Voiko orapihlajapensaan pakottaa kaksiulotteiseksi? Onko mahdollista rakentaa ihmisen kokoinen kaarnavene? Ja voisiko sillä ihmisen kokoisella kaarnaveneellä sitten purjehtia meren yli?

Vastaus kaikkiin kysymyksiin on kyllä, kyllä voi, jos vain keksii kokeilla. Oli inspiroivaa kuunnella, miten taiteilija on kyseenalaistanut ja haastanut luonnon fysiikan ja tavan rakentaa asioita. Kolmiulotteisen metsän tai puun voi pakottaa sille epäluonnolliseen kaksiulotteiseen muotoon tai kummankin voi pilkkoa osiin ja tehdä niistä palapelin palasia. Tutkimuksessa edetään usein toiseen suuntaan: aineiston palasista ja datan numeroista lähdetään rakentamaan kysymykseen vastausta. Niin taiteen kuin tieteenkin kohdalla lopputulos saattaa olla yllättävä: aineiston päädytäänkin erilaiseen lopputulokseen kuin oletettiin tai kaarnavene kantaa kuin kantaakin taiteilijan turvallisesti meren yli Helsingistä Viroon.

Päivän toisella puoliskolla myrskyjä lähestyttiin myrskybongaavan valokuvaajan, Janne Kommosen, näkökulmasta. Myrskybongarille fysiikka on työkalu, samoin kuin taiteilijalle tai tutkijallekin, mutta tässä tapauksessa se auttaa ymmärtämään ilmiötä – ja ehkäpä valitsemaan tiedon perusteella parhaan mahdollisen kuvauspaikan lähestyvälle myräkälle. Yllätyksellisyys on läsnä myös myrskybongauksessa. Välillä rajuilma lähestyykin ennakoitua nopeammin ja kameran kanssa on juostava kaatosadetta karkuun tai ”lupaava” myrsky vaimeneekin tavalliseksi matalapaineeksi.

Kolmas puuska, 2.10.2017: Taide, Somero

Tiina Ervasti

Kolmas puuska: Leena

Myrskyn merkkien kolmannessa Puuskassa Somerniemellä perehdyttiin Antin tapaan tehdä taidetta, työryhmän tapaan tehdä sienipastaa ja Kiiran tapaan tehdä tuhoja. Entä jos puut nousisivat myrskyn jälkeen kuolleista takaisin pystyyn? Taide pystyy siihenkin, mihin metsätalous ei pysty! Miten se vaikuttaisi myrskykokemuksiimme? Olisiko myrsky vähemmän dramaattinen ja kokemuksemme siitä vähemmän vaikuttava, ellei setekisikään lopullista jälkeä, jättäisi pysyviä arpia, kadottaisi kaikkea mitä oli? Ehkä Kiira olisi silkkaa sirkushuvia, silmänkääntötemppuja, eikä lainkaan kaikkien aikojen kohtalokkain nainen, joka pystyy puhdistamaan ympäristön.

”Kiira on Suomen joillakin alueilla tunnettu paha uskomusolento. Kiira tuli toisinaan asumaan talon pihapiiriin, jolloin se kannatti ajaa pois loitsulla ja taioilla. Kiirastorstai oli erityisen suotuisa päivä kiiran karkottamiseen. Nimitys Kiira on ilmeisesti syntynyt sanasta kiirastorstai, jonka vastine ruotsissa merkitsee puhdistamista ja torstaita, ja tulee juuri siitä, että sinä päivänä ihmisten asuinympäristöt puhdistettiin pahoista hengistä. Samoin kiirastuli viittaa puhdistamiseen.” (Wikipedia)

Kolmas puuska, 2.10.2017: Taide, Somero

Leena Paaskoski

Kolmas puuska: Reetta

Taiteilijan ja myrskybongarin tekemisen tapa.

Lokakuun 2. päivä, maanantai. Ruska parhaimmillaan. Kolmas puuskamme Antti Laitisen ja hänen puolisonsa taidekansakoululla keskellä somerolaista maaseutua.

Kaarnaveneellä Viroon. Järven siirtämistä ämpärillä paikasta toiseen. Hehtaarin metsän lajittelua osiinsa. Jäätyneen meren halkaisemista. Itse rakennetulla paratiisisaarella soutelua Thames-jokea pitkin. Metsän poikana elelyä.

Hullunrohkeita, mahdottomilta tuntuvia ideoita. Tarkkaa etukäteistutkimusta, sinnikästä kokeilua, runsaasti yrityksiä, raskasta fyysistä työtä, käden ja käytännön taitoja sekä rohkeata itsensä likoon laittamista. Kekseliäisyyttä. Huumorin ja syvämietteisten pohdintojen yhdistelmiä.

Taide ja taiteen tekeminen elämäntapana ja elämänasenteena. Tutkiminen, kokeileminen, yllättävien, uusien näkökulmien löytäminen, yrittäminen, puurtaminen. Innostuminen, uppoutuminen.

Myrskyyn liittyen kokeilun ja työstämisen alla on uudenlainen ”marionettipuu”, joka romahtaa kasaan, mutta nousee takaisin pystyyn narusta vetämällä.

Antin tekeminen naurattaa, hämmästyttää ja herättää kunnioitusta, kaikkea samaan aikaan.

Lounastauolla myrskyporukkamme valmistaa yhdessä ruokaa. Sienipastaa isäntämme lähimetsästään aamulla keräämistä sienistä. Osa perkaa niitä, osa tekee salaattia, osa kattaa pöydän ja osa kokkaa. Tunnelma on kotoisa. Voiko työnteko olla näin hauskaa?

Tauon jälkeen saamme kuulla ja nähdä Jannen esityksen myrskybongauksesta. Kuvin, tietolähtein, erilaisen myrskydatan ja sääpäivystyksen kautta. Jannen yksi intohimo on luonnon ja sen ilmiöiden kuvaaminen. Revontulia, tähtitaivasta, myrskyjä, merta. Viime aikoina time lapse -kuvauksena. Jälkikasvu ei ainakaan toistaiseksi jaa intohimoa myrskyjen kokemiseen ja taltioimiseen. Jannekin joutuu siksi välillä välttämään myrskynsilmää ja tyytymään myrskyn tarkkailuun etäämpää.

Lopuksi vielä kierros taiteilijan pihapiirissä, josta löytyvät mm. ei minnekään vievät portaat, haarniskoitu puu sekä osiin katkottu puu rautatankojen avulla pystyssä pellon laidassa.

Metsä puineen tarjoaa taiteen tekemiseen materiaaleja ja otollisen kokeilukentän.

Kolmas puuska, 2.10.2017: Taide, Somero

Reetta Karhunkorva