Ensimmäinen puuska: Reetta

Puuska: äkillinen, nopeasti ohimenevä mielentila tai tunne sekä sellaisen aiheuttama hetkellinen toiminta. Siivouspuuska. Hellyyden-, itkun-, naurun-, vihan- tai raivonpuuska. Kädet puuskassa. Puuska: ohimenevä ruumiillinen tila, kohtaus. Yskänpuuska. Puuska: äkillinen, lyhytkestoinen voimakas tuulenvirtaus. Tuulenpuuska. Myrskypuuska. Ukkospuuska. Puuskarintama.

Me Myrskyn merkit -hankkeen työryhmään kuuluvat aiomme törmätä kahden vuoden ajan puuskittain toistemme tekemisen tapoihin, myrskyaineistoihin ja -tulkintoihin. Ensimmäinen puuskamme oli 11.1.2017 Ilmatieteen laitoksella.

On tammikuinen varhainen aamu, kun lähden kollegan kanssa kohti Helsinkiä. Junamatkalla käymme läpi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon tallennettuja myrskykokemuksia. Suuria tunteita, vahvoja kielikuvia, dramatiikkaa, metaforia. ”Myrskyn muistan, yksityiskohtia myöten. Kuulen vieläkin kaatuvien puiden ryskeen ja haistan tuoreen, rikkoutuneen puun tuoksun. Kun kahvipöydissä innostutaan kertomaan ukkoskokemuksia, kuuntelen myötätuntoisesti ja mietin hetken, lyönkö ässän pöytään. Ja aina kun tulee uusia myrskyjä, Astoja, Maureja, Tapaneja ja Valioita, jotenkin terästäydyn. Tiedän mistä puhutaan, sillä olen ollut siellä, myrskyn silmässä.” Minäkin liikutun. Myrskyjen kokeminen ja muistaminen vertautuu elämän koviin kokemuksiin ja siihen, miten ne muistetaan. Myrsky, oma tai läheisen äkillinen sairastuminen, onnettomuus, läheisen yllättävä menettäminen. Ne tulevat kauheina järkytyksinä, tapahtumien vyörynä, mullistavat sen hetkisen elämän, jäävät mieleen pikkutarkasti pienintä yksityiskohtaa myöten, minuutti minuutilta.

Helsinki. Sopivasti Kumpulassa on vastassa navakka tuuli, joka päivän aikana äityy merellä myrskylukemiin asti. Nyt se alkaa, Myrskyn merkit -hanke. Tiedämmekö, mitä olemme tekemässä? Jännitystä ilmassa, ensimmäinen puuskamme. Kokoustilanamme on Tellus. Janne dokumentoi valo- ja videokuvaamalla. Tutustuminen ilmatieteen laitoksen dataan ja mittauslaitteistoihin, ilmatieteen myrskynäkökulmaan. Kovaa tieteellistä faktaa? Ensin kuitenkin esittelemme myös muille ihmisten myrskykokemuksia, luemme näytteitä ääneen. Ari-Juhani nimeää tieteellisesti ihmisten kertomuksissaan dramaattisesti kuvailemia luonnonilmiöitä. ”Synkällä taivaalla lähestyi meitä hitaasti pyörivä, useiden satojen kilometrien korkuinen vaaleanharmaa pilvivalli, pituutta sillä oli ehkä parikymmentä kilometriä. En ollut nähnyt tuollaista ilmiötä taivaalla koskaan”. Vyörypilvihän se. Erään tarinan erittäin personoitu myrsky voisi sopia hyvin taiteilija Moisanderin Veikon luonnekuvaukseksi? Ari-Juhani kertoo myrskyesitelmässään ukkospilven reseptin. Tarvitaan runsaasti kosteutta alimmassa kilometrissä, siihen lisätään kylmää ilmaa ylhäällä (5-10 km) verrattuna lämpimään ilmaan alhaalla ja keitos viimeistellään nousevalla ilmavirtauksella. Vaarallisen ukkospilven reseptissä on lisäainesosana voimakas ilmavirtaus 1-6 km korkeudella. Asta-myrsky heinäkuun lopulta 2010 on muistitietoaineistossa kuvattu monesta eri näkökulmasta, ja nyt saamme Astan muotokuvaan mukaan sääpäivystäjän näkökulman. Myös Ari-Juhanille Asta on ollut mieleenpainuva ja dramaattinen. Tämän ilmatieteilijän luontosuhde ilmenee myrskyjen kokemisena, havainnoimisena ja dokumentoimisena luonnossa – myrskybongauksena. Aika intohimoinen suhde sääilmiöön, ei yksinomaan tieteellistä analyysia.

Pääsemme tutustumaan vielä sääpäivystyksen toimintaan ja saamme opastetun kierroksen Ilmatieteen laitoksen katolla sijaitseviin mittauslaitteisiin. Katolla tuulee melkoisesti. On innostunut olo.

Ensimmäinen puuska, 11.1.2017: Ilmatiede, Ilmatieteen laitos

Reetta Karhunkorva